Jumalan ääni – ei ihmisen

Apostolien teoissa kerrotaan kuningas Herodeksen pitäneen julkisen puheen luokseen tulleelle Tyroksen ja Sidonin kaupunkien lähetystölle. Herodes ei ollut suopea lähetystölle, vaan vihoissaan. Hänellä ei ollut virallisesti valtaa hallita näitä kaupunkeja, mutta ne olivat riippuvaisia Herodeksen hallitsemista alueista, koska eivät pystyneet tuottamaan riittävästi elintarvikkeita kaupunkiensa asukkaille itse. Tyroksen ja Sidonin asukkaat pyrkivät sen vuoksi Herodeksen alueelle ostamaan viljaa. Näiden kaupunkien asukkaat olivat saaneet myötämielisen viestin Herodeksen kamariherralta Blastokselta, että kuningas ottaa lähetystön vastaan. Sovittuna päivänä Herodes ilmoitti tapahtumasta, jossa hän ottaa Tyroksen ja Sidonin kaupunkien lähetystön vastaan. Hän pukeutui kuninkaalliseen asuunsa ja asettui valtaistuimelle puhumaan.

Hänen puheensa oli ilmeisesti kansan mieleen, koska kansa huusi:

”Jumalan ääni, ei ihmisen!” Ap.t.12.21

Herodes oli mielissään kansan reaktiosta, mutta Jumala ei ollut. Herran enkeli löi Herodesta ja Herodes kuoli, koska Herodes ei antanut kunniaa Jumalalle.

Valta oli turmellut Herodeksen. Ehkä hän oli unohtanut, että oli olemassa persoona, jolla on paljon suurempi valta kuin hänellä.

Maailman historiassa on monia kuninkaita ja muita hallitsijoita, jotka ovat valtansa suuruuden aikoina unohtaneet asemansa ja alkaneet kuvitella itsestään ja omasta vallastaan liikoja. He olivat ylpistyneet. Näin on meidänkin aikanamme.

Ihmisen kaksi tärkeintä aistia ovat mielestäni kuulo ja näkö.

Me, kristityt, pyrimme etsimään Jumalan tahtoa elämässämme ja siihen tarvitsemme molempia aisteja. Raamatussa kehotetaan lukemattomia kertoja kansoja ja yksittäisiä ihmisiä kuuntelemaan Jumalaa. Haluammeko me sitä?

Emme aina. Raamattu, Jumalan sana, paljastaa meidän syntimme ja syntisyytemme eikä se tunnu hyvältä. Mieluummin kuulisimme kannustavia ja kehuvia viestejä itsestämme. Se on inhimillistä, eikö totta?

Maailma on täynnä monenlaisia ääniä, tekstiä ja videoita. Sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän syö, Informaatiokin on ruokaa, se vaikuttaa meihin niin kuin tekee ruoka ja juoma, jota päivittäin nautimme.

Tullessani uskoon keväällä 1977 siihen johtivat yöllä kuulemani sanat ”Ole hyvä. Kaksi käskyä on tärkeintä.” Tajusin, että ne käskyt löytyvät kirjasta, joka oli ollut kirjahyllymme täytteenä yli kahdeksan vuotta. Sen kirjan välissä olin pitänyt mm. veikkauskuponkeja joskus. Se kirja oli vihkiraamattumme. Niitä kahta käskyä ei tarvinnut kauan etsiä, vaan ne löytyivät pian.

Jeesus: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.  Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” Matt.22:37-40

Amen

Pekka Sevanto 29.6.2025

Tämän tekstin tuottamisessa olen saanut tietoa CoPilotilta.