Ehdimme elää yli 20 vuotta hyvien naapurisuhteiden vallitessa itänaapurimme, Venäjän kanssa. Rajat olivat auki ja liikenne vilkasta. Suurin osa kansasta oli sitä mieltä, että näin pitäisi olla tulevaisuudessakin.
Muutokset voivat joskus olla nopeita. Monikaan ei uskonut niitä huhuja, joita levitettiin jo ennen vuoden 2022 alkua, että Venäjä suunnittelee hyökkäystä Suomeen. Huhut tiivistyivät, emmekä vieläkään voineet uskoa todeksi sodan alkamista Venäjän ja Ukrainan välille. Miksi kielellisestikin toisiaan lähellä olevat kansakunnat alkaisivat sotia keskenään? Sehän olisi sama kuin, että Suomi ja Viro alkaisivat sotia toisiaan vastaan. Mahdotonta!
Sota kuitenkin alkoi ja on nyt jatkunut yli kaksi vuotta. Nopeaa sodan loppumista ei ole näköpiirissä. Pientä sotaväsymystä on kuitenkin havaittavissa.
Mitä teki Suomi? Liittyi pikavauhtia Natoon ja sanoi hyvästit ystävällisille suhteille itänaapurin kanssa. Siitä tuli seurauksia. Venäjä alkoi työntää turvapaikanhakijoita Suomen itärajalle. Suomi sulki rajat. Ja avasi ne jälleen kokeeksi. Raja suljettiin nopeasti uudelleen, koska itänaapuri järjesti humanitäärisistä ja/tai muista syistä tulijoita jälleen itäisille raja-asemille.
Emme tiedä jatkuuko sama peli ensi vuonna, vai keksivätkö itänaapurimme strategit joitain uusia hankaluuksia meille. Ihannetilanne olisi, että sota Ukrainassa päättyisi ja aloitettaisiin pikkuhiljaa suhteiden normalisointi.
Liittyminen Natoon oli toimenpide, jota kansamme enemmistö on kannattanut. Liittymisprosessin aikana on monta kertaa mielessä käynyt Jesajan kirjan 31. luku, jossa sanotaan mm. näin:
Voi heitä! He etsivät apua Egyptistä, he luottavat hevosiin, joita siellä on paljon, he luottavat sotavaunujen määrään, he uskovat vaunusoturien paljouteen. Ei heidän katseensa etsi Israelin Pyhää, eivät he lähesty Herraa neuvoja saadakseen.
Tällä en tarkoita sitä, että olisin itse vastustanut Natoon liittymistä. Omana toiveenani on sama kuin maamme päättäjillä, että Nato jäsenyys luo itänaapurin päättäjille riittävän pelotteen niin, että sieltä ei aloiteta sotatoimia meitä kohtaan.
Kukaan ei voi sanoa varmasti, että pelote on riittävä, vai joudummeko kansana sodan keskelle jälleen, kuten 1939.
Kävi niin tai näin, tämä kannattaa muistaa:
Hyvä on sen osa, joka turvaa häneen! Ps.2:12
Jokaisen ihmisen ja kansakunnan kannattaa turvautua ensisijaisesti Kaikkivaltiaaseen Luojaan, rukoilla viisautta ja voimia toimia oikein vaikeina aikoina.
Pekka Sevanto
Data Missionary Fellowship 